Surffitunti Puerto de la Cruzin Play Jardínin -rannan vaahtopäissä

Parkkipaikalta avautuu upea näkymä alas Playa Jardín -rannalle, joka vasta heräilee autiona aamun sarastaessa horisontista. Surffiopettaja kokoaa oppilaat pakun päätyyn ja mittailee silmämääräisesti, minkä pituinen ja -kokoinen märkäpuku olisi kullekin sopiva. Mukana on kuusi noviisia, jotka kokeilevat surffausta ensimmäistä tai toista kertaa elämässään.

Seuraavaksi jakoon laitetaan soft top -surffilaudat, joilla aloittelijoiden on huomattavasti turvallisempi surffata. Ne ovat pehmeämpiä kuin normaalit, kovemmat epoksisurffilaudat, ne kelluvat paremmin – ja niiden päällä on helpompi tasapainoilla.

Puerto de la Cruzin musta, tuliperäinen hiekka tunkeutuu varpaiden väleihin ja tuntuu vielä aamutuimaan viileältä. Oppilaat asettuvat lautoineen riviin, jotta aaltojen tiirailu ja kuivaharjoittelu voisi alkaa. Opettaja näyttää mallia, kuinka oikeaoppinen pop-up eli hyppy laudalle tehdään ja kannustaa keltanokkia ponnistamaan perässä.

Kuivaharjoittelun jälkeen ryhmä lähetetään veteen, jossa vasta-alkajia odottaa valkoisina tyrskyävät vaahtopäät. Surffaus kannattaa aloittaa aina isolla laudalla vaahtopäistä, sillä niissä laudalla seisominen onnistuu aluksi huomattavasti luontevammin.

Meren myllerryksessä “pesukoneelta” eli aaltojen ryöpytykseltä ei välty yksikään lajin harrastaja. Merivettä ja hiekkaa menee nenään ja korviin, ja lautakin saattaa pahimmassa tapauksessa kolhaista. Surffilaudan päällä on vaikea tasapainoilla – puhumattakaan sen päälle hyppäämisestä vaahtopäiden liikuttaessa sitä kohti rantaa.

Olo on kuin kaikkensa antaneella urheilijalla, jonka kroppa tarvitsee vaativan urheilusuorituksen jälkeen pikaista vesi-, proteiini- ja hiilihydraattitankkausta. ”Rättiväsynyttä fiilistä ei tunnin jälkeen kuitenkaan voita mikään”, sanoo Tonis Lill, toista kertaa laudan päälle noussut surffarin alku.

“Mahtava kokemus! Punttisalillehan tässä on tosin ensitöikseen mentävä, jotta jaksaa meloa aalloissa. Opettajalta sai hyviä vinkkejä, miten selviytyä vedessä ja koittaa tasapainoilla laudalla. Ryhmäkokokin vaikutti olevan sopiva, ja jos olisin tarvinnut lisää jeesiä, olisin pysytellyt lähempänä opettajaa ja pyytänyt apua. Vaikeinta oli yrittää meloa vastaan tulevien aaltojen läpi ja päästä eteenpäin laudan kanssa.”